Marraskuun jännät jutut

Marraskuu alkoi, eikä lunta vielä säätiedotusten lupauksista ole tullut. Siitä huolimatta meillä on ollut paljon mukavaa puuhaa. Essikin on oppinut kävelemään ihan hienosti, osaa jo nousta seisomaankin ilman tukea, joten konttauksesta kuulunutta käsien läpsettä kuullaan meillä enää harvemmin.

Viikonloppuna Eevi oli isän apuna pihatöissä tuntikausia, sisälläkin viikon mittaan kertynyt isän ikävä (pitkät työpäivät) näkyi kyllä selvästi, äiti ei kelvannut leikkikaveriksikaan, vaan tyttönen tokaisi äidille vain: "Äiti mene pois, myö ahuttaan olla isän kaassa auhassa, myö ahuttaan olla ihan yksinnään leikkihuonneessa, elä tule äihhiimmään." No, äitipä touhusi sitten Essin kanssa ja saikin ihastella kerrankin rauhassa kun kuopuksemme mm. rakensi kahden palikan torneja ja laitteli kupposia sisäkkäin. Lääkärileikkivälineistä hän laittoi äidille stetoskoopin kaulaan ja imeskeli ruiskusta itselleen leikisti lääkettä. Palapeliäkin Essi yritti tehdä - palat eivät vain ihan koloihinsa asti löytäneet mutta palapelin päälle kuitenkin. Leppoisa viikonloppu kotosalla kaiken kaikkiaan.

Maanantaina oli Essin korvakontrolli, nyt korvat olivat terveet. Hän sai kuitenkin lääkekuurin estolääkityksen merkeissä, että olisi terve ensi viikolla korvapolille mennessä.

Kävimme tiistaina valokuvauksessa Hulivilissä, mikä olikin tytöistä erittäin jännittävää. Essiä touhu suorastaan pelotti, ja piti vähän itkeäkin ennen kuin muutama hymykuva saatiin napattua. Eeviäkin kuvaaja-täti ujostutti sen verran, että hymykuvien saaminen oli aikamoisen työn takana. Vaan eiköhän sieltä ihan kivat kuvat sitten jossain vaiheessa tule, sen verran monta otosta heistä otettiin.

Keskiviikkona tytöt olivat parkkihoidossa Hulivilissä, päivä oli mennyt ihan mukavasti eikä kumpikaan ollut edes itkenyt ikäväänsä. Keskiviikko oli myös jännittävä päivä syystä jota emme vielä paljasta, sanotaan vaan että se liittyy äidin unelmaan ja sitä kautta tyttöjenkin tulevaisuuteen. Kerrotaan siitä myöhemmin jos/kun asia varmistuu, joulun aikaan olemme varmaan jo viisaampia asian suhteen.

Tänään askartelimme ensi sunnuntaita varten yllätyksiä ja reippailimme pikkupakkasessa. Essillä ei ole ollut tuttia tällä viikolla enää öisinkään, niiden mentyä kummallisesti rikki. ;) Tänään hän katsoikin rikkinäistä tuttiaan vähän aikaa, heitti sen pois ja nenäänsä nyrpistäen sanoi: "öpö öpö". Ihan höpöhöpöjuttuhan tutti toki onkin, joutaakin jo pois. ;)

Jännitystä elämään on tuonut myös pari viikkoa sitten meille palautunut koiranpentumme Tero. Se on ollut erittäin mukava kaveri, mutta uuden kodin löytäminen on kyllä aikamoisen työn takana. Niin monta ihmeellistä kysyjää sillä on ollut, varaavat pennun ja sopivat kanssamme päivän jona tulevat sitä katsomaan, mutta jättävät sitten kuitenkin tulematta ja ilmoittamatta siitä... Jospa se uusi, hyvä koti vielä löytyisi. Kyllähän tytöt sitä tulevat varmasti kaipaamaan sitten, sen verran lutuinen kaveri se on tytöille ollut.