Joulu

Joulua edeltävät päivät kuluivat nopeasti, touhuamista riitti. Essi alkoi viihtyä yhä enemmän lelujen parissa, ja Eevi kantoikin niitä pikkusiskolle aina vain lisää ja lisää katseltaviksi. Essi keksi joulun alla myös omat kätensä, ja niissäkin on riittänyt ihmettelemistä sen jälkeen.




















Jouluaatonaattona satoi vihdoin vähän lunta sulaneiden tilalle, joten saimme sen valkean joulun kuitenkin. Ei sitä lunta kyllä paljon tullut, ja sekin vähä suli taas pian pois, mutta olipahan joulutunnelmaa ainakin sen aaton ajan. Aattoaamuna Eevi koristeli äidin kanssa joulukuusen. Aamupäivä meni siskoksilla leikkiessä, pimeän tultua kävimme hautausmaalla. Jouluruoan jälkeen joulupukki koputteli ovelle, mutta juoksi sitten piiloon. Taisi olla kiire seuraavaan paikkaan. Paketteja hän onneksi jätti runsain mitoin. Essi ei vielä lahjojen päälle ymmärtänyt, mutta katseli kyllä ihmeissään Eevin touhuja. Ihania lahjoja pukki oli tonttuineen tänäkin jouluna osannut meille tuoda, kiitos paljon!
Tässäpä muutama kuva jouluaatolta:




























Sitten leikitellään kuusen alla...






































































































































































Joulupäivänä kävimme Ansku-mummon luona syömässä ja leikkimässä. Tapaninpäivänä menimme Lieksaan käymään ensin Pentti-ukin luona ja sitten Lare-ukin luona. Osan lahjoista tontut olivatkin vieneet vahingossa Lieksaan, mutta sieltäpä ne mukaan onneksi saimme. Lare-ukin luona Eevi soitti meille pianolla joululauluja.

"Pikkujoulut"

Eevin Maiju-ystävä kävi meillä kylässä. Aamupäivä menikin kivasti yhdessä leikkiessä, piirrellessä, tanssiessa, sekä pipareita ja Maijun tuomia tonttu-karkkeja syödessä. :)

Hurjapäät

Voi meitä... Toisella silmäkulma mustana ja toisella kunnon punkkaritukka. ;)

Viikko jouluun

Kävimme äidin ja mummon kanssa Utransaaressa pidetyssä joulutapahtumassa sunnuntaina. Siellä oli pimenevässä illassa todella kaunista, polkuja ja siltoja valaisivat kynttilät ja roihut. Paistoimme joulupukin pajassa makkarat, joimme mehua ja söimme pipareita joululaulujen soidessa taustalla. Eevi sai muistoksi mukavasti tummuvan patin silmäkulmaansa pudottuaan syönnin jälkeen penkiltä pää edellä pöydän kulmaan... Onneksi kipu ja paha mieli unohtuivat pian Joulupukin tarjoilemien karamellien myötä.

Arvokuljetus - lapsi kyydissä

Oho! Kuka teki sotkua? ;)

Joulunäytelmän tähdet

Kävimme esiintymässä mummon työpaikalla, ja lentelipä Eevi-enkeli sen jälkeen vielä Seija-mummon nimipäivilläkin.

Rakas pieni lapsi

Rakas pieni lapsi, kullannuppunen.
Syksyn syliin saavuit, täytät sydämen.

Sinä katsot meitä silmin avoimin.
Hymyäsi herkkää kuinka kuvaisin?

Pieni käsi tarttuu käteen luottaen.
Kuinka ymmärtäisin viestin jokaisen?

Pieni lapsi valtaa koko taloa.
Elämäsi olkoon täynnä valoa.

Joka päivä hiljaa kiitän sinusta,
ihmeellinen lapsi, täynnä aarteita.

"Anna-Mari Kaskinen; Lämpöä ja valoa"




(Tämän kauniin runon meille kaikille niin rakkaalle Essille lähetti mummo.)

"Pipa!"

Eevi teki meille ison kasan pipareita. :)

Joulukylässä

Itsepäisyyspäivä

Moi!


























Vaikkei tästä iloisesta kuvasta uskoisi, niin kaksi yleisintä meillä raikuvaa sanaa taitavat olla tätä nykyä "EI!" ja "ITE!"...
Itsepäisyyspäivä meillä on tosiaan lähes joka päivä, mutta pian kiukun jälkeen Eevi jo pyytää: "Usu, ahi, yssiin", ja kyllähän niillä keinoilla unohtuu vaikka kuinka paha mieli. ;)
Eilisen itsenäisyyspäivän kunniaksi Essikin pääsi ensimmäistä kertaa saunaan ja suihkuun. Eihän tuo pikkuneiti ollut moksiskaan, ylälauteillakin miedoissa löylyissä vaan naureskeli. Eevi on kova tyttö saunomaan myöskin, hän heittelee pienellä kauhallaan löylyä minkä ehtii, usein vain vedet lentävät kiukaan sijasta äidin päälle...

























Mummolta saatu pupupyyhe (jossa on silmät, korvat, jalat ja töpöhäntäkin) on Eevin mielestä "ihna", kylläpä kelpaa se päällä popsia porkkanaa. :)







Vaikka Eevillä uhma painaa päälle oikein urakalla, niin kyllä meillä onneksi hauskuuttakin riittää, mm. leikkikentällä olemme käyneet lähes joka aamu kiikkumassa ja mäkeä laskemassa.





















































Essi nukkuu yhä noin 20 tuntia vuorokaudesta, mutta valveilla ollessaan hymyilee ja "juttelee" jo kovasti, sekä koittaa jo innokkaasti heilutella lelukaaressa roikkuvia esineitä.




















Joulun odotukseen kuuluu toki joulukalenteri. Eevillä niitä onkin tänä vuonna kaksi, sillä kuvakalenterin lisäksi tytöt saivat Helsingin reissulta mukaansa 24 pussukkaa, joissa on jotain jouluun liittyvää. Heti ensimmäisenä aamuna pussista löytynyt kuusenkoriste oli Eevin mielestä vallan ihana koru.

























Sen lisäksi, että Eevi ruokkii meillä koiran, kalat ja pikkulinnut, niin muistaapa hän antaa omasta ruoastaan jouluporollekin... Muutenkin Eevi on nyt alkanut leikkiä enemmän pehmoleluillaan. Nallea hän ajeluttaa autolla, syöttää ja nukuttaa sitä, käyttää potalla, leikkii sen kanssa piilosta, ym. Välillä hän uppoutuu leikkeihinsä pitkäksi aikaa niin täysillä, ettei näe eikä kuule mitään mitä ympärillä tapahtuu.

























Mutta sen verran isin tyttö Eevi on, että jos isä on jonnekin lähdössä, niin sen Eevi kyllä heti huomaa, laittaa ite kengät jalkaan ja vaatii tomerasti: "Mukkaan!"

Tip tap...

... Sitten leikitellään kuusen alla, kuusen alla.
Kunnes päivä koittaa taivahalla, taivahalla.
Tip tap, tip tap, tipe tipe, tip tap, tip, tip, tap...

HAUSKAA JOULUN ODOTUSTA!

Pullapoika

Eevin lempisatu on jo jonkin aikaa ollut Piparkakkupoika. Tänään se sai ihan uusia ulottuvuuksia, kun Eevi pääsi leipomaan oman pullapojan.

















































Voiko mitään parempaa ollakaan kuin itse tehdyt pullat?!

Helsingin reissu

Kävimme viikonloppumatkalla isän kummin luona Helsingissä. Ennen lähtöä veimme Meten koirahoitolaan, mikä oli Eevistä aivan ihmeellistä ja outoa, hän selitti autossa pitkään: "Mette, heippa, Mette, oittoon." Automatka sujui huonosta kelistä huolimatta aivan kivasti molempien tyttöjen nukkuessa lähes koko pitkän matkan ajan. Essi otti muutenkin rennosti reissussa - köllötteli ja nukkui maha maitoa täynnä.



















Reiskan ja Eijan luona Eevi osoitti äidin ja isän käsitykset tytöstään täysin vääriksi, sillä eihän Eevi mikään ujo ja arka olekaan. Ihan reippaasti antoi Eijan ja Reiskan riisua ja pukea häntä, leikki ja jutteli heidän kanssaan jne. Ja muistipa aina kiittää ruoastakin kauniisti. Lauantaina tulikin lisää vieraita, mutta ei Eevi heitäkään arastellut, vaan pelleili ja leikki "tätien" kanssa piilosta. "II-OO!" vain raikui leikin tiimellyksessä.

























Sunnuntaina tytöt kävivät äidin kanssa kyläilemässä Vantaalla Ainon ja Otson luona. Siellä oli paljon muitakin lapsia äiteineen (ja taisipa pari isääkin olla), mutta Eevi kipitti ilman pienintäkään arastelua joukkoon mukaan, eikä pahemmin äitiä koko aikana kaivannut ja huomannutkaan, sen verran mukavaa oli leikkiä muiden joukossa. Mieleenpainuvin leikki oli Eevin mielestä piiloleikki, jossa lähes kaikki menivät piiloon verhojen taakse yhden verhon tippuessa lopulta leikkijöiden päälle... Essi ei saanut vielä Ainon pikkuveljestä kaveria, Otso nukkui sikeästi vaikka Essi naurahteli vieressä.




















Käytyämme vielä Reiskan ja Eijan luona syömässä läksimme kotimatkalle - jälleen erittäin huonossa kelissä. Tytöt nukkuivat kuitenkin autossa sikeästi, joten sen puolesta matka sujui hyvin. Matkalla pysähdyimme isän Eero-enon luona Mikkelissä. Eevi meni reippaasti Annikki-tädin syliin ja leikki Eeron kanssa. Mutta mikä hauskinta, siellä oli hoidossa kaksi kissaa, ja nepäs kiinnostivatkin kovasti. Eevi uskalsi silittää kissoja, komensi niitä kuten Metteä kotona, ja kiipesipä tyttö saunan lauteillekin kissan perässä.




"Kissa, emni, ii-oo!"





Kotona olimme vasta myöhään sunnuntai-iltana, ja koska automatka oli mennyt nukkuessa, niin seuraava yö menikin sitten kukkuessa...

Nyt rytmi on onneksi jo palautumassa normaaliksi, ja tänään ehdimmekin jo aikaisin aamupäivästä leikkikentälle, jossa Eevin Maiju-ystävä jo odottikin. Tytöt kiikkuivat ja laskivat mäkeä yhdessä, kunnes nälkä ja väsymys alkoivat voittaa.