Mennyt puolitoistaviikkoinen on meillä ollut varsinainen ystäväviikko, sillä olemme nähneet niin paljon kavereita - uusia ja vanhoja. Mummon kanssa teimme eräänä päivänä retken kaupunkiin, Alexin ja Marcon kanssa tapasimme puolestaan leikkikentällä, jossa olikin hauska leikkiä mm. piilosta.
Varsinaisena ystävänpäivänä matkustimme Marin ja Annin kanssa Enoon tapaamaan äidin ja Marin opiskelukaveria, Anne-Maria, ja hänen neljää alle kouluikäistä lastaan. Vilskettä ja vilinää riitti, kun samalle olohuoneen matolle ahtautui leikkimään seitsemän pientä lasta.
Maijua Eevi kyselee harva se aamu, mutta sairastelut puolin ja toisin ovat pitäneet tytöt nyt monta päivää erillään. Maijun ystävänpäivälahjaksi antamat hiusrenksut ovat kuitenkin olleet Eeville tosi tärkeät, ja ne on pitänyt saada päähän nyt joka päivä.
Viime viikonlopuksi matkustimme Jyväskylään moikkaamaan äidin lapsuudenystäviä ja opiskelukaveria lapsineen. Olimme kaksi yötä Eijan ja Noan luona. Eevi ja Noa leikkivätkin yhdessä kaikenlaista, piiloleikit ja hyppimiset (tasajalkahyppykin onnistui ainakin kaksi kertaa) olivat huippuhauskaa, mäenlaskusta ja kylpyleikeistä puhumattakaan. Ja kun kovasti touhuaa, niin ruokakin maittaa; aiemmin "äkejää" olleet banaani ja perunamuusikin olivat niin hyvää, että Eevi pyysi lisää ennen kuin oli syönyt entistäkään.
Anun luona oli hauskaa leikkiä taskulampuilla ja palloilla, ja nauttipa Eevi elämänsä ensimmäisen tikkarinkin sillä reissulla. Sirpan luona Eevi leikki Emmin ja Iinan kanssa, sekä ihasteli Aino-vauvaa ja kahta kissaa.
Essi on ollut reissussa myöskin iloisella mielellä, onhan hänellä ollut paljon uusia asioita tutkittavana ja paljon uusia ihmisiä lepertelemässä, hymyilemässä, leikittämässä ja sylittelemässä. Soseiden maistelu on ensikokeilun jälkeen jätetty odottamaan isompaa nälkää, sen verran iso itku maissisoseella aikaan saatiin... Iltaisin hän on kuitenkin saanut nyt maissi- tai peruna-porkkanavelliä, ne ovat maistuneet hyvin. Esineisiin Essi on nyt alkanut tarttua kiinni entistä tarkemmin ja innokkaammin, vieden niitä vauhdilla suuhunsa. Kääntymisharjoitukset ovat hänelle jo jokapäiväistä treeniä, hiki päässä pikkutyttönen jaksaa yrittää ähkien päästä mahalleen, mutta vielä se on liian vaikeaa ollut kuitenkin. Akselinsa ympäri Essi sen sijaan pyörii jo lattialla kuin kellon viisarit konsanaan, välillä on liikkunut pois viltin päältäkin innostuessaan. Ja ettei ihan liian liikuntapainotteiseksi vauvelimme päivät menisi, niin väliajalle hän on keksinyt kunnon jodlausharjoittelun... Ääntä lähtee jos jonkinlaista, pääasia että sitä lähtee ja kovaa! ;)
Eevin huonekin koki melkoisen mullistuksen kuluneen viikon aikana. Rakensimme sinne uuden hyllyn ja vaihdoimme järjestystä. Huoneesta tuli paljon tilavamman tuntuinen, ja kyllä siellä onkin ollut uudistuksen jälkeen mukavaa leikkiä. Vielähän siellä hommaa on, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... Rakennusmestarina ja pääsuunnittelijana toimii toki huoneen asukas itse... ;)
