Marraskuun loppu

Viikot vierivät vauhdilla ja kiirettä piisaa sen verran ettei ehdi blogiakaan päivittämään. Jos jokusen sanan tässä naputtelisi kuitenkin.

Eevi on nukkunut nyt öisinkin ilman vaippaa omasta aloitteestaan, ja hyvinhän tuo on mennyt muutamia vahinkoja lukuunottamatta. Yöt ovat meillä edelleen katkonaisia, sillä Essi heräilee pitkin yötä itkeskelemään milloin mistäkin syystä - yleensä syy jää arvoitukseksi. Essi sai viime viikolla peruutusajan korvapolille, ja kävikin jo korvien putkituksessa ja kitarisaleikkauksessa. Toimenpiteet menivät hyvin ja tyttönen toipui nopeasti. Jospa sairastelut nyt olisivat korvatulehdusten osalta ohi.

Essille tuli kuudes hammas 1v2kk päivän tienoilla. Kävely on jo melko varmaa, välillä pistää lähes juoksuksi. Ja tanssimista Essi rakastaa, hän hytkyy milloin minkäkin musiikin tahdissa ja pyörii ympyrää, taputtaen sitten iloisesti itselleen hienosta esityksestä. Puhetta ei vielä tule, oikeastaan ainoat "sanat" ovat anna, ehheh (=ohhoh), mammam (=namnam) ja eikkä (=maito). Joskus mummo vääntyy Essin suussa ämmäksi. ;) Muuten tyttönen kyllä juttelee paljon, mutta ihan emme vielä ymmärrä mitä kaikkea hän selittää.





Luntakin tuli vihdoin, jolloin Eevi pääsi kauan kaivattuihin lumitöihin. Hänhän on keväästä lähtien toiveikkaana kertonut, että: "Sitten kun lunta sattaa, niin sitten Eevi päässee lumiöihin". Ja nyt sitä riemua on siis riittänyt yllin kyllin. Ajantaju on kehittynyt muutenkin, Eevi osaa (tai ainakin yrittää) mm. laskea, montako päivää on vielä isän vapaapäivään, jolloin siis karkkipäivä koittaa. Karkkipäivän listalta olemme nyt joutuneet taas karsimaan suklaan pois, sillä Eeville on jälleen alkanut tulla siitä ihottumaa taipeisiin. Välillä oli jo parempi jakso, mutta nyt iho on aika herkkä jälleen ja reagoi heti suklaaseen ja pähkinään.

Viimeinen koiranpentukin löysi kodin, joten Mette on saanut tyttöjen huomion kokonaan itselleen. Se ei kyllä ole moksiskaan, vaikka tytöt kiipeilevät ja kaatuilevat sen päälle jne. Essikin on keksinyt, että on tosi mukavaa antaa Metelle kaikista syömisistä maistiaisia - ellei niitä ole vahingossa lattialle tippunut, niin Essi viskelee niitä tahallaan koiralle tai tunkee suoraan sen suuhun. Jopa nokkamukiaan on koittanut Metelle tarjota, mutta siitä koira on sentään kieltäytynyt. ;)

Nytpä tässä alkaakin jo joulun odottelu. Kirjoitellaan niissä tunnelmissa taas myöhemmin lisää.

Marraskuun jännät jutut

Marraskuu alkoi, eikä lunta vielä säätiedotusten lupauksista ole tullut. Siitä huolimatta meillä on ollut paljon mukavaa puuhaa. Essikin on oppinut kävelemään ihan hienosti, osaa jo nousta seisomaankin ilman tukea, joten konttauksesta kuulunutta käsien läpsettä kuullaan meillä enää harvemmin.

Viikonloppuna Eevi oli isän apuna pihatöissä tuntikausia, sisälläkin viikon mittaan kertynyt isän ikävä (pitkät työpäivät) näkyi kyllä selvästi, äiti ei kelvannut leikkikaveriksikaan, vaan tyttönen tokaisi äidille vain: "Äiti mene pois, myö ahuttaan olla isän kaassa auhassa, myö ahuttaan olla ihan yksinnään leikkihuonneessa, elä tule äihhiimmään." No, äitipä touhusi sitten Essin kanssa ja saikin ihastella kerrankin rauhassa kun kuopuksemme mm. rakensi kahden palikan torneja ja laitteli kupposia sisäkkäin. Lääkärileikkivälineistä hän laittoi äidille stetoskoopin kaulaan ja imeskeli ruiskusta itselleen leikisti lääkettä. Palapeliäkin Essi yritti tehdä - palat eivät vain ihan koloihinsa asti löytäneet mutta palapelin päälle kuitenkin. Leppoisa viikonloppu kotosalla kaiken kaikkiaan.

Maanantaina oli Essin korvakontrolli, nyt korvat olivat terveet. Hän sai kuitenkin lääkekuurin estolääkityksen merkeissä, että olisi terve ensi viikolla korvapolille mennessä.

Kävimme tiistaina valokuvauksessa Hulivilissä, mikä olikin tytöistä erittäin jännittävää. Essiä touhu suorastaan pelotti, ja piti vähän itkeäkin ennen kuin muutama hymykuva saatiin napattua. Eeviäkin kuvaaja-täti ujostutti sen verran, että hymykuvien saaminen oli aikamoisen työn takana. Vaan eiköhän sieltä ihan kivat kuvat sitten jossain vaiheessa tule, sen verran monta otosta heistä otettiin.

Keskiviikkona tytöt olivat parkkihoidossa Hulivilissä, päivä oli mennyt ihan mukavasti eikä kumpikaan ollut edes itkenyt ikäväänsä. Keskiviikko oli myös jännittävä päivä syystä jota emme vielä paljasta, sanotaan vaan että se liittyy äidin unelmaan ja sitä kautta tyttöjenkin tulevaisuuteen. Kerrotaan siitä myöhemmin jos/kun asia varmistuu, joulun aikaan olemme varmaan jo viisaampia asian suhteen.

Tänään askartelimme ensi sunnuntaita varten yllätyksiä ja reippailimme pikkupakkasessa. Essillä ei ole ollut tuttia tällä viikolla enää öisinkään, niiden mentyä kummallisesti rikki. ;) Tänään hän katsoikin rikkinäistä tuttiaan vähän aikaa, heitti sen pois ja nenäänsä nyrpistäen sanoi: "öpö öpö". Ihan höpöhöpöjuttuhan tutti toki onkin, joutaakin jo pois. ;)

Jännitystä elämään on tuonut myös pari viikkoa sitten meille palautunut koiranpentumme Tero. Se on ollut erittäin mukava kaveri, mutta uuden kodin löytäminen on kyllä aikamoisen työn takana. Niin monta ihmeellistä kysyjää sillä on ollut, varaavat pennun ja sopivat kanssamme päivän jona tulevat sitä katsomaan, mutta jättävät sitten kuitenkin tulematta ja ilmoittamatta siitä... Jospa se uusi, hyvä koti vielä löytyisi. Kyllähän tytöt sitä tulevat varmasti kaipaamaan sitten, sen verran lutuinen kaveri se on tytöille ollut.