Syksyn tuulet puhaltavat, mutta ne eivät ole tyttösiämme haitanneet, ulkoiltu on säällä kuin säällä. Lähileikkikenttämme remontti valmistui jokin aika sitten, kyllä sitä odotettiinkin viikkokausia.
Viikko sitten lauantaina Essikin yllättäen päätti alkaa seisomaan ilman tukea. Kyllä tyttöä itseäänkin riemastuttaa kyseinen taito todella paljon, mutta innoissaan on Eevikin. Hän tuumi erään iltana: "Kohta se Essi juokkee minun pejässä, ompas mukavvaa kun Essistäkkii on tullu iso tyttö!"
Koiranpennutkin ovat kaikki lähteneet maailmalle, jonkin verran Eevi niitä ikävöi aluksi. Mette sen sijaan etsii vieläkin ulkona käydessään joka pusikon ja tarkistaa takapihan kuistin, ettei vain olisi pennut jossain piilossa kuitenkin. ;)
Kerrotaanpa vielä lopuksi Eevin ja äidin kauppareissusta. Eevihän tunnistaa monet tutut kaupat nimeltä, mutta nyt menimme meille vähän vieraampaan kauppaan.
Eevi: "Äiti, mihin kauppaan mennään, mikä on kaupan nimi?"
Äiti: "Mennään Prismaan, kaupan nimi on Prisma."
Eevi: "Mitä äiti sanoit? Onko kaupan nimi Prinsessamakkara?"
Siihen äiti ei saanut enää vastattua...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti