Ystävänpäivän jälkeen

Mennyt puolitoistaviikkoinen on meillä ollut varsinainen ystäväviikko, sillä olemme nähneet niin paljon kavereita - uusia ja vanhoja. Mummon kanssa teimme eräänä päivänä retken kaupunkiin, Alexin ja Marcon kanssa tapasimme puolestaan leikkikentällä, jossa olikin hauska leikkiä mm. piilosta.
Varsinaisena ystävänpäivänä matkustimme Marin ja Annin kanssa Enoon tapaamaan äidin ja Marin opiskelukaveria, Anne-Maria, ja hänen neljää alle kouluikäistä lastaan. Vilskettä ja vilinää riitti, kun samalle olohuoneen matolle ahtautui leikkimään seitsemän pientä lasta.
Maijua Eevi kyselee harva se aamu, mutta sairastelut puolin ja toisin ovat pitäneet tytöt nyt monta päivää erillään. Maijun ystävänpäivälahjaksi antamat hiusrenksut ovat kuitenkin olleet Eeville tosi tärkeät, ja ne on pitänyt saada päähän nyt joka päivä.




















Viime viikonlopuksi matkustimme Jyväskylään moikkaamaan äidin lapsuudenystäviä ja opiskelukaveria lapsineen. Olimme kaksi yötä Eijan ja Noan luona. Eevi ja Noa leikkivätkin yhdessä kaikenlaista, piiloleikit ja hyppimiset (tasajalkahyppykin onnistui ainakin kaksi kertaa) olivat huippuhauskaa, mäenlaskusta ja kylpyleikeistä puhumattakaan. Ja kun kovasti touhuaa, niin ruokakin maittaa; aiemmin "äkejää" olleet banaani ja perunamuusikin olivat niin hyvää, että Eevi pyysi lisää ennen kuin oli syönyt entistäkään.




















Anun luona oli hauskaa leikkiä taskulampuilla ja palloilla, ja nauttipa Eevi elämänsä ensimmäisen tikkarinkin sillä reissulla. Sirpan luona Eevi leikki Emmin ja Iinan kanssa, sekä ihasteli Aino-vauvaa ja kahta kissaa.

Essi on ollut reissussa myöskin iloisella mielellä, onhan hänellä ollut paljon uusia asioita tutkittavana ja paljon uusia ihmisiä lepertelemässä, hymyilemässä, leikittämässä ja sylittelemässä. Soseiden maistelu on ensikokeilun jälkeen jätetty odottamaan isompaa nälkää, sen verran iso itku maissisoseella aikaan saatiin... Iltaisin hän on kuitenkin saanut nyt maissi- tai peruna-porkkanavelliä, ne ovat maistuneet hyvin. Esineisiin Essi on nyt alkanut tarttua kiinni entistä tarkemmin ja innokkaammin, vieden niitä vauhdilla suuhunsa. Kääntymisharjoitukset ovat hänelle jo jokapäiväistä treeniä, hiki päässä pikkutyttönen jaksaa yrittää ähkien päästä mahalleen, mutta vielä se on liian vaikeaa ollut kuitenkin. Akselinsa ympäri Essi sen sijaan pyörii jo lattialla kuin kellon viisarit konsanaan, välillä on liikkunut pois viltin päältäkin innostuessaan. Ja ettei ihan liian liikuntapainotteiseksi vauvelimme päivät menisi, niin väliajalle hän on keksinyt kunnon jodlausharjoittelun... Ääntä lähtee jos jonkinlaista, pääasia että sitä lähtee ja kovaa! ;)

Eevin huonekin koki melkoisen mullistuksen kuluneen viikon aikana. Rakensimme sinne uuden hyllyn ja vaihdoimme järjestystä. Huoneesta tuli paljon tilavamman tuntuinen, ja kyllä siellä onkin ollut uudistuksen jälkeen mukavaa leikkiä. Vielähän siellä hommaa on, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... Rakennusmestarina ja pääsuunnittelijana toimii toki huoneen asukas itse... ;)

"Akkeesfee"

Kirjaimet jaksavat kiinnostaa aina vain.

Oma lehmä ojassa?

Eevi sai uuden pehmolehmän, ja antoikin sitten vanhan lehmänsä Essille. Essi onkin maistellut sitä innokkaasti, ja unileluksikin se on kelvannut mainiosti.

Teemu Toukka

Vaikka flunssa iskee, niin ei se tarkoita etteikö voisi olla hauskaa.

Herkkuhetkiä

Enemmän tai vähemmän herkkua... ;)

Laskiainen

Laskiaista edeltävä viikko mennä hurahti yhtä vauhdikkaasti kuin Eevin uusi pulkka liukkaasta mäestä. Kävimmekin Ollilanpuiston isossa pulkkamäessä useana päivänä, ja laskimme niin kovaa että äitiä ihan pelotti. ;) Eevi jatkoi kotipihassa lumityöurakointiaan Markulta saamallaan pienellä punaisella lumikolalla, työnnellen lunta ihan ylös asti omassa mäessään. Kannoimme Eevin kanssa vettäkin mäkeen, jotta se jäätyisi oikein liukkaaksi. Ansku-mummokin kävi eräänä aamuna meidän kaverina mäenlaskussa, ja paistoimmepa yhdessä ison kasan pulliakin.

Perjantai-aamuna meille tulikin paljon vieraita kylään, kun Eevi sai vieraakseen ikätoverinsa Mennin, Sannin ja Alexin, sekä puolivuotiaan Marcon. Vilskettä ja vilinää siis riitti, hauskin leikki taisi kaikista olla lelujen kuljettaminen Eevin huoneesta olohuoneeseen... Herkuttelimme laskiaispullillakin - osa nuoli pelkät kermavaahdot pullan päältä, osa taas söi pullan kermavaahdon alta. ;)

Eevi oli perjantain ja lauantain välisen yön Ansku-mummon luona, oli ollut kuulemma mukavaa nukkua mummon vieressä. "Mummo ihna, on ihna mummo", tuumi Eevi kotona äidille.
Lauantaina Eevillä riittikin taas lumihommia. Kolaamisen lisäksi teimme ison lumiakan, pienen lumikissan ja kaksi lumilyhtyä.

Essikin sai helmikuun alun kunniaksi maistaa jo muutakin kuin tissimaitoa, ja maissivelli onkin tehnyt hyvin kauppansa alkumaistelun jälkeen, iso pullollinen mennä sujahtaa illalla mahaan tuosta vain. Lelutkin ovat muuten alkaneet kiinnostaa pikkusiskoa sen verran, että hän koittaa tarttua niistä kiinni. Lelukaaressa roikkuvista tavaroista hän saattaakin jo välillä saada tarrattua napakalla otteella kiinni, välillä sihti on vielä tosin aika pahasti hukassa... ;)

Sunnuntaiaamuna Eevi kävi tenavatunnilla jumpassa Minkan kanssa. Siellä olikin tosi hauskaa juosta ja leikkiä, sai touhuta kaikenlaista. Tunneli, pallot ja pomppulinna taisivat olla juoksemisen lisäksi mukavimmat jutut.
Iltapäivällä pidimmekin kotona oman laskiaisriehan. Eevi oli aiemmin viikolla tehnyt lumiukko-kutsukortit Joensuun sukulaisille, ja posti oli ne toimittanut perille. Ohjelmassa oli ensin mäenlaskua (sekä omassa pihassa että Ollilanpuiston isossa mäessä), sitten ruoaksi hernekeittoa ja jälkkäriksi laskiaispullia. Ehti Eevi vielä vähän piilostakin vieraiden kanssa leikkiä ennen heidän kotiinlähtöään.

Pakkanen paukkaa, poskesta haukkaa...

...punainen on nenänpää, eipä sitten enempää. :)
Tulihan sitä pakkasta vihdoinkin ihan sen verran, että nenänpääkin punertuu. Tässä vierähtikin taas puolitoista viikkoa, kun viimeksi päivittelimme kuulumisiamme, joten koitetaanpas muistella mitä kaikkea siihen aikaan onkaan mahtunut.




















Olimme toissa viikonloppuna molemmat tytöt yökylässä, Eevi Niina-tädin luona ja Essi mummon luona. Hyvin kumpikin hoidossa viihdyimme, touhua riitti ja uni maittoi, Eevi oli harjoitellut liukurilla laskemistakin. Saivat äiti ja isäkin hieman levähtää, univelkaa niille oli kuulemma kertynytkin ihan kiitettävästi. Yökyläilyltä kotiuduttua Essi käväisi Menni-tytön uutta kotia katsomassa ja hurmasi samalla muut Tupper-kutsujen vieraat peikkotukallaan ja ihanilla hymyillään. Ja kutsuista puheen ollen, Niina-tädin synttäreillä kävimme pari päivää myöhemmin herkuttelemassa ja leikkimässä myöskin.

Leikkikentällä ja pulkkamäessä olemme taas ahkerasti käyneet. Mette on ollut isona apuna vetäen Eevin pulkkaa äidin työntäessä Essiä vaunuissa. Ulkoilukavereina Eevillä ovat olleet sekä Alexi + Marco että Maiju äiteineen, vauhtia on otettu ihan tosi isossa mäessäkin.
Kavereita on käynyt meillä kotonakin. Eräänä iltana Eevin kaverina oli ekaluokkalainen Nella-tyttö Polvijärveltä asti, ja kivasti tytöillä leikit sujuivatkin. Taisi Eeville tulla ihan ikävä illalla. Anni kävi toisena päivänä vierailulla, ja siitäkös Eevi taas ilahtui niin, että on monena päivänä leikkinyt olevansa itse Anni-vauva. Tänään Eevi's kitchenissä kävi vierailulla Maiju-tyttö, Eevi tarjoili itse paistamaansa kanaa ja pyykkäsi siinä sivussa nuken vaatteita.

Viime viikonloppuna oli hienot ulkoilusäät, joten olimmekin paljon ulkona. Eevi sai kaksi omaa lumilapiota, joilla on tehnyt ahkerasti lumitöitä äidin ja isän apuna. Pihalle onkin hyvää vauhtia nousemassa oikein iso oma pulkkamäki. Essi sai myös oman pulkan, ja sen kyydissä pääsi mukaan retkelle Onkilammen jäälle. Mette veti taas Eeviä tarmokkaasti pitkin lammen jäätä. Ja tokihan retken kohokohta oli evästauko.




















Eevistä on tullut melkoinen papupata, suu käy koko ajan ja juttua riittää. Monen sanan lauseita tulee ihan sujuvasti, vaikka toki osa sanoista on vielä niitä "sinnepäin-sanoja". Juokseminen, hyppiminen ja kiipeileminen ovat tosi hauskoja juttuja tällä hetkellä. Piirtäminen ja värittäminen ovat myös pop, samoin kirjojen lukeminen. Ja kaikki "oikeat työt" tietenkin, eli äidin ja isän apuna pitää saada olla ihan joka asiassa. Tiskikoneen tyhjennys sujuu mallikkaasti, lusikat sun muut löytävät omat paikkansa nopeasti. Eikä pyykkikoneenkaan käynnistys vaikeaa ole, Eevi täyttää koneen reippaasti ja tietää mistä nappulasta pitää painaa ennen kuin juoksee kovaa vauhtia karkuun koneen pelottavaa ääntä. Huumorintajuakin Eevillä on, ja pientä vitsailuakin on havaittavissa. Tuumasipa hän eräänä päivänä äidin lumitöiden tekoa katsellessaan: "Äiti hassu, pikkusen hassu!"




















Essikin täytti jo neljä kuukautta. Neuvolassa mitoiksi saatiin 62cm ja 6400g. Lääkäri kehui tyttöä hyvin iloiseksi ja tyytyväiseksi lapseksi, joka kasvaa ja kehittyy tasaisesti. Mitään kiirettä perunapatojen ääreen ei kuulemma vielä ole, vaan tissimaito riittää vielä ruoaksi. Iloinen Essi tosiaan nykyisin onkin, onpa naurahdellut ääneenkin ihan kunnolla. Onneksi mahavaivat ja siitä seuranneet univaikeudet ovat jo takanapäin, ja Essi nukkuu nykyisin yönsä tosi hyvin. Nauravat ihmiskasvot ovat tällä hetkellä hauskinta mitä Essi tietää, ja esimerkiksi peilikuvalle voisi kujerrella vaikka koko illan. Seurustelun lisäksi Essi on nyt keksinyt, että käsiä voi katselun lisäksi myös maistella. Eikä mikään pieni nuoleskelu riitä, parempi jyrsiä nyrkkejä ranteita myöten. Mahallaan neitokainen viihtyy jo pitkiäkin aikoja. Kääntymistä hän on myös harjoitellut, mutta vielä on toistaiseksi jumittanut kyljelleen. Siinäpä on hauska jutella "kavereille".